| Etusivu | Toimintaa |
| Pamfletti | Toimintatavoistamme |
| Ajankohtaista | |
| Vieraskirja | Upen päiväkirja |
Tiistai 23.1. 2001
Kerjuuta, kerjuuta.
Vanamon kanssa ahersimme päivän kerjuusoittojen ja kirjeiden parissa.
Jokke kunnosti varastolla vammaisapuvälineitä.
Itä-Karjalassa kirkkoherrana työskentelevä Pekka oli illansuussa ohikulkumatkallaan
käymässä meillä.
Oli miellyttävää keskustella miehen kanssa, joka elää joka solullaan tälle työlle.
Totesimme, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin näiden rakkaiden köyhien
ja kurjien auttaminen, niin aineellisesti kuin hengellisesti.
- Ja Jumalan rakkauden tekojen ihmetteleminen, kuten Pekka sanoo.
Kuvaava esimerkki Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta oli Pekan kertomus. Hänen
autonsa laakeri meni rikki Laatokan itäpuolella venäläisten jouluaatonaattona.
Välittömästi onnettomuuspaikalle pysähtyi viisi venäläistä ihmistä. Oli yö.
Alkaa keskustelu, jonka aikana Pekka ymmärtää, että jokainen näistä ihmisistä
haluaa auttaa häntä. Ihmiset seisovat puoliympyrässä Pekan ympärillä. Pekka kertoo
kokeneensa, että näistä auttajista huokuu jumalallinen valo ja rakkaus häntä
kohtaan.
Pekka joutui hakemaan uuden laakerin Pietarista liftaamalla. Pekka selviytyi tuosta
monivaiheisesta seikkailumatkastaan kahdessatoista tunnissa. Hänen avustajinaan
olivat mm. tarmokas venäläinen nainen, joka ylipuhui miliisin pysäyttämään
merikapteenin ohjaaman henkilöauton sekä venäläinen sotilas, joka pysäytti rekka-
auton paluumatkaa varten, monivaiheisen laakerin etsimisen jälkeen.
Auto saadaan kuntoon ja avustuskuorma Pekan seurakuntaan perille.
***
Maanantai 22.1. 2001
Esko Mäki-Soini on parhaillaan viemässä avustusrekkaa Moldovaan. Hän palaa
Itävaltaan perjantaina 26.1. 2001.
Varastossamme odottaa seuraava avustusrekallinen Moldovaan. Esteenä ovat vain
puuttuvat kuljetusrahat, mutta eiköhän sekin järjesty.
Olimme Vanamo kanssa koko päivän toimistotöissä valmistelemassa kerjuukirjeitä.
Tällä kertaa kohteinamme ovat sellaiset seurakunnat, joista oli viime vuodelle
luvattu kolehti tai muuta taloudellista tukea, emmekä olleet sitä kuitenkaan syystä
tai toisesta saaneet. Meille on tainnut käydä vähän samalla tavalla kuin Pikku-
Pekalle, joka rukoili kovasti: -Rakas Taivaan Isä, anna huomenna auringon paistaa,
kun menen äidin kanssa uimarannalle. No, huominen tuli. Herätessään Pekka
huomasi, että vettä satoi kuin aisaa. - Äiti, joku maanviljelijä ehti ennen, tuumasi
Pekka. Meidänkin kolehtien saamisien edelle on ehtinyt toistasataa maan tai muun
viljelijää.
Jokke hoiti tavaranjakoa varastossa. Ensimmäisenä tuli vanhainkodin johtaja Paavo
hakemaan elintarvikkeita Pietariin. Seuraavana Andrey ja Andrei, sitten saapui
varastolle Mihail ja viimeisinä Dimitri ja Daniel; jokainen heistä nouti elintarvikkeita
Pietariin. Eli maanantai oli pietarilaisten päivä.
***
Perjantai 19.1. 2001
Eduskunnan oikeusasiamiehen antama huomautus UM:n KYO:n virkamiehille oli
aiheena valtakunnallisissa uutisissa Radio Hämeessä, jonka toimittaja soitteli
udellen asiasta. Myös Iltalehdessä oli aihetta käsitelty näyttävästi.
Iltasanomien toimittaja soitteli illansuussa jutun tiimoilta.
Melkoinen häly saamastani kohtelusta. En voi sanoa olleeni metelistä pahoillani.
Kyseisten virkamiesten käytös avustustoimintaamme ja koko työtämme kohtaan on
ollut lievästi sanottuna vertaansa vailla olevaa aggressiivisuutta, ylimielisyyttä,
töykeyttä ja moukkamaisuutta. Myös totuus on näille henkilöille ollut elastinen.
Ehkäpä se on ollut sitä paljon puhuttua riplomatiaa. Kävisiköhän tähän yhteyteen
Koskelan Akselin lausahdus: Niin, kattos ei herrat naamallansa mitään näytä. Sitä
ne on oikein koko ikänsä opetelleetkin, että voi valehdella mitä hyvänsä ja missä
hyvänsä. Sitä se sivistys juur onkin että tiedetään mitä naamaa missäkin paikassa
näytetään. - Onneksi tätä lausahdusta ei voi yleistää koko virkamieskuntaan.
Valitettavinta tässä asiassa on ollut se, että nuo potkut eivät ole osuneet minuun
vaan niihin ihmisiin, joita me yritämme auttaa.
Reijo Loikkanen ja hänen ystävänsä Aarre kävivät varastolla hakemassa elintarvik-
keita, piirustusvälineitä, faxeja ja paperia. Reijo vei tarvikkeet Murmanskiin ja Aarre
Pietariin. Aarre on saanut tehtäväkseen Venäjän sisäasiainministeriöltä auttaa
sikäläistä vankilaa, jonka asukit ovat 14 - 18 vuotiaita ja tuomion keskipituus 5 vuotta.
***
Torstai 18.1. 2001
Tasan ei käy onnen lahjat. Saimme Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosastolta
15.1. 2001 päivätyn päätöksen, jossa todettiin, että humanitaarisia varoja ei
tänä vuonna ohjata Suomen lähialueille eikä Itä-Eurooppaan. Meillä on UM:n
mielestä näköjään väärät koordinaatit avustuskartalla.
No, ilmeisesti lohdutuksena saimme lämminhenkisen kirjeen Arkkipiispa Jukka
Paarmalta.
Näin meitä on punnittu viralliselta taholta.
Jokke nouti pääkaupunkiseudulta 18 hienoa faksia ja Nytte Ekmanilta hyviä kenkiä
venäläiseen lastenkotiin, jossa on kova puute kengistä. KIITOKSET KAILLE JA
NYTELLE!
Raili ahersi iloisin mielin, niinkuin aina ennenkin lajiteltavien vaatteiden kimpussa.
Hän sanoi, että viimeaikoina lahjoitusvaatteet ovat olleet erittäin hyvälaatuisia.
Meillä olikin varsinainen vieraiden tulva tänään. Ensimmäisinä kävivät Henrik ja
Heikki tutustumassa työhömme ja seuraavana saapui Pertti niinikään tutustumaan
työhömme. Hän on järjestänyt meille ilmaisia kotimaan kuljetuksia ja ne ovat olleet
suuri apu, kun jatkuvasti kamppailemme kroonisessa rahapulassa.
Kaksi Kalevin tiimin miestä saapui noutamaan elintarvikkeita Karjalaan. He pakkasi-
vat autonsa tupaten täyteen.
Iltapäivällä saapui Arja hakemaan elintarvikkeita pietarilaisille baabuskoille ja illalla
saapuivat Daniel ja Dimitri tankkaamaan elintarvikkeita Pietariin vietäväksi.
***
Keskiviikko 17.1. 2001
Hikeä säästämättä, vaivoja valittamatta.
Varastolle saapui puolenpäivän jälkeen miltei 100 kuution vetoinen rekka-auto. Se
oli ahdettu katosta lattiaan ja etuseinästä peräseinään täyteen hygieniatuotteita.
Lastaus oli suoritettu niin, että jouduimme purkamaan kuorman käsin.
Lasti oli täyttä tavaraa, eikä terveisille ollut jätetty tilaa.
Ahkeran rekkamiehen ja Joken kanssa purimme paketti paketilta rekan.
Lähellä puoltayötä viimeinenkin pakkaus oli siististi pinossa varastossa ja korkeimmat
pinot olivat lähes 6 metrisiä.
Tämän aarrelastin rahdin saimme lahjoituksena. KIITOS TAVARAN JA RAHDIN
LAHJOITTAJILLE!
Mieli oli iloinen Jokella ja minulla, kuinka moninverroin iloisempi se tulee olemaan
tavaran vastaanottajilla avustuskohteissamme.
Työpäivä tosin venähti miltei 16 tuntiseksi, ja jumppaa tuli aivan riittävästi yhdelle
päivälle. Nukku-Matti saapui ilman pidempiä odotteluja.
***
Tiistai 16.1. 2001
Kerjuuta kaiken päivää.
Soittelin yrityksiin saadakseni rahaa kuljetuksiin ja lähettelin kirjeitä. Vanamolla
on täysi työ kirjoittaa niitä puhtaaksi, joudun nimittäin itsekin kysymään, mitähän
olen tähän riipustanut, ja Vanamo yrittää suomentaa.
Iltapäivällä Kalle Augutson soitti autokorjaamolta ja kertoi rekkansa jarrujen olevan
pian kunnossa. Siispä riensin varastolle odottamaan Kallen auton tuloa.
Tällä kertaa Kalle oli viemässä Romaniaan sinne rakennuttamansa koulun rakennus-
tarvikkeita sekä elintarvikkeita. Koulua tehdään Kallen toimesta Romanian romaani-
vähemmistön lapsille. Saimme mahtumaan vetoautoon yli 5 tonnia elintarvikkeita.
***
Maanantai 15.1. 2001
Lauantaina 13.1. 2001 Aamulehti otsikoi: Oikeusasiamies näpäyttää ministeriön
virkamiehiä ja alaotsikolla: Idäntyö vie rekoittain tavaraa ilman tukea.
Oikeusasiamies Lehtimaja kehottaa kiinnittämään huomiota kehitysyhteistyöosaston
virkamiesten asialliseen ja tahdikkaaseen käyttäytymiseen. Virkamiesten käytöstä ei
voida pitää hyvän virkamiestavan mukaisena, varsinkaan kun he ovat kiroilleet ja
paiskoneet puhelinta kiinni kesken puheluiden.- Käytöksellään ja anomustemme
käsittelyn pitkittämisellä virkamiehet heikensivät toimintaedellytyksiämme ja niiden
ihmisten auttamista, jotka kärsivät lähialueillamme, sanoo Poutiainen.
Näin Aamulehti kertoo.
Näyttää siltä, että tämän päivän Suomessa virkamiesten on ymmärrettävä, ettei
heillä ole hallintoalamaisia, vaan että he ovat kansan palvelijoita.
Kirjoittelin koko maananataipäivän kiitoksia lahjoittajille, 33 kirjettä eduskuntaan,
nelisenkymmentä kiitoskirjettä seurakunnille ja rahan kerjuukirjeitä yrityksille.
Jokke ahersi koko päivän varastolla kunnostaen vammaisapuvälineitä.
***
Perjantai 12.1. 2001
Aamulehden toimittaja oli tekemässä työstämme juttua. Aamulehti on aikaisempina
vuosina kirjoittanut useamman kerran työstämme.
Olli toi meille autolastillisen vammaisapuvälineitä ja niiden varaosia. Jokke taituroi
tuosta rytökasasta käyttökelpoisia vammaisapuvälineitä, joita myös Olli saa meidän
varastoltamme avustuskohteisiinsa.
Ehdoton periaatteemme on, että lähettämämme vammaisapuvälineet ovat
käyttökelpoisia. Niistä on tarkistettu jokainen ruuvi ja mutteri. Emme halua tuottaa
pettymystä kenellekään apuvälineiden saajalle.
Jokella alkaakin olla monta suurta häkillistä kunnostettuja vammaisapuvälineitä
seuraavaa rekkakuljetusta varten.
Työnpuutetta ei kuitenkaan Jokelle tule. Varaston pihalla on kaksi 40:n jalan
merikuljetuskonttia täynnä kunnostustaan odottavia pyörätuoleja ja niiden varaosia.
Viikonloppuun alkaa vanhemmiten ihastua aina enemmän ja enemmän. Kuluneella
viikolla iltamyöhään kotiin tullessani ajattelin ensimmäisen kerran tosissani, että
taidan vanheta. Aika hälyyttäviä ajatuksia vai lieneekö ollut hetkellinen mielenhäiriö.
***
Torstai 11.1. 2001
Reijo Loikkanen oli pudottautunut Utsjoen jänkhältä yöjunalla etelän maisemiin
ja saapui varastollemme tankkaamaan elintarvikkeita ennen Pietarin matkaansa.
Hän lupasi poiketa takaisin tullessaan hakemaan elintarvikkeita Murmanskiin.
On sitkeä sissi tuo Reijo. Monista sairauksistaan huolimatta hän käy uutterasti
vankiloissa. Sellaisen ihmisen, jolla asiat ovat aina olleet hyvin, on todella vaikea
ymmärtää Reijon työtä unohdettujen ja hyljättyjen ihmisten parissa. Reijo on itse
kokenut kovia ja siksi hän on oikea mies tuolle paikalle. Hän tekee työtään koko
sydämellään yhdessä lääkärivaimonsa Kertun kanssa. Heidän esimerkkinsä on
kannustanut monia ihmisiä mukaan tähän vaikeaan ja haastavaan työhön.
Illalla hyvä ystäväni Lauri tuli noutamaan elintarvikkeita Pietariin.
***
Keskiviikko 10.1. 2001
Kenkäkeräys on sujunut erinomaisesti. Meillä on jo kuusi isoa laatikollista kenkiä,
varmaankin lähes 200 paria.
KIITOS KAIKILLE TEILLE, JOTKA OLETTE VASTANNEET RIIHIMÄEN
SANOMISSA ESITTÄMÄÄMME KENKÄKERÄYSPYYNTÖÖN!
Aamulla ensimmäisenä saapui varastoon Pentti. Hän tuli hakemaan Karjalan
vanhuksille ja lapsille vaatteita. Pentti on lähes 70-vuotias, hän sairastaa syöpää,
pesäkkeitä on jo maksassa ja munuaisissa - kuitenkin hänen päällimmäinen
huolenaiheensa on niiden ihmisten hätä, joita hän auttaa Karjalassa.
- Jos vielä kerran pääsisi viemään avustuskuormaa Karjalaan, huokaili Pentti.
Jos tämä ei ole arjen sankaruutta, niin mikä sitten on!
Raili oli lajittelemassa vaatteita ja jalkineita. Hän ahersi tapansa mukaan itsestään
ääntä pitämättä. - Pöytä on siisti, hän totesi iloisesti poislähtiessään. Toden totta,
suuret vaateröykkiöt olivat kadonneet lajittelupöydältä siisteiksi muovisäkkiriveiksi.
Raili on ihmeidentekijä! Joka kertaa hänen käyntinsä jälkeen lajittelupuoli on
järjestyksessä.
Illansuussa Andrey ja Daniel, Pietarista tulivat hakemaan elintarvikkeita.
***
Tiistai 9.1. 2001
Jokke aloitti päviän käymällä pääkaupunkiseudulla. Palatessaan hän toi auton
täyden laser fakseja, joista on todella tarve kaikkialla avustuskohteissamme.
KIITOS LAHJOITTAJILLE!
Saimme myös huollosta entistä ehomman haarukkavaunun. KIITOS EINARI!
Iltapäivästä pihaamme saapui jälleen iso rekka, jonka uumenista purimme
hygieniatuotteita. Kuljetuksen olimme saaneet ilmaiseksi.
KIITOS KULJETUKSESTA JA TODELLA ARVOKKAASTA LASTISTA,
se oli sitä taloudellisesti ja henkisesti. Nämä tuotteet ovat kohdemaissamme sellaisia
tuotteita, joita avustamamme ihmiset eivät pystyisi koskaan ostamaan.
Illansuussa Slava joukkueineen saapui ison pakettiautonsa kanssa tankkaamaan
varastoltamme. Auto täynnä ja tyytyväisin mielin hän lähti yön selkään matkaamaan
kohti Pietaria.
***
Maanantai 8.1. 2001
Loppiaisena katselin mennyttä vuotta taloudelliselta kannalta. Olimme käyttäneet
rahaa vuoden aikana 326 111, 46 markkaa. Tammikuun 1. päivänä 2001 kerroin,
mitä tuolla rahalla saimme aikaiseksi. Tuloja 310 292,17 markkaa lahjoituksina
saatuja tuloja.
KIITOKSET KAIKILLE IHMISILLE, LIIKEYRITYKSILLE, TEOLLISUUDELLE,
SEURAKUNNILLE, JÄRJESTÖILLE JA YHTEISÖILLE, JOTKA OVAT
TALOUDELLISESTI TUKENEET TYÖTÄMME!
Vuonna 2000 saimme takkiimme vain 15 819,29 markkaa. Takki on pölissyt vuosi-
vuodelta vähemmän. Työmme on tullut tunnetuksi yhä laajemmalti.
Esim. Suomen Evankelisluterilaisista seurakunnista on 60,93 % tukenut työtämme
taloudellisesti toimintamme aikana. Jos saisimme näistä seurakunnista joka vuosi
rahaa avustustyöhömme, meillä ei olisi minkäänlaisia taloudellisia ongelmia.
Kaikenkaikkiaan voimme olla iloisia ja kiitollisia viime vuoden työmme tuloksiin.
On enemmän kuin ihme, että näin pienellä budjetilla on saatu lähettää apua
viime vuoden aikana yli rajojen 23 miljoonan markan edestä.
TÄSTÄ KUULUU YKSISELITTEISESTI KIITOS NIILLE IHMISILLE, JOTKA
ANTAMALLAAN TUELLA OVAT TEHNEET TÄMÄN IHMEEN MAHDOLLISEKSI!
Maanantain työpäivä alkoi rekan purkamisella. Saimme taas rekka-autollisen säilyke-
elintarvikkeita. KIITOS LAHJOITTAJILLE!
Luonamme kävi myös vierailulla Mies, Siperiaan lähetetty tai Siperian keisari, kuten
häntä kutsun. Hänen kädenpuristuksensa on sellainen, että senjälkeen voi sormensa
laskea, montako niitä jäi ehjäksi. Tervehdyksemme jälkeen totesin Siperian keisarin
kädenpuristuksen jääneen aneemiseksi ja kyselin, vieläkö häntä punnitaan neuvolan
kaukalovaa´alla. Ei kuulemma punnittu. Tämä rääpäle kertoi punnertavansa penkissä
174 kiloa. Painoa hänellä itsellään on 120 kiloa, joten herjan puolelle nämä minun
kommenttini pahasti menivät.
Uskallan sanoa, että vieraanamme oli varmasti Suomen voimakkain pappismies,
YRJÖ NIEMI. Hän on monivuotinen ystävämme ja työtoverimme. Oli todella
mukavaa pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia ihmisen kanssa, jolla on sama työnäky
ja sama Työnantaja.
Lopuksi lastasimme Yrjön autoon yhtä ja toista Siperiaan vietäväksi.
***
Perjantai 5.1. 2001
Jokke joutui aamupäivällä viemään haarukkavaunua huoltoon ja palauttamaan
kuormalavojen laitoja maalifirmaan.
Pienien maalipurkkien lastaamisessa onkin melkoinen urakka. Onneksi olemme
saaneet Harrilta fanerisia kuljetuslaatikoita, joihin pikkupurkit lastaamme. Laatikot
ovat yli 1,5 metriä korkeita ja Jokke kyykkii laatikon pohjalla ja minä ojentelen
hänelle purkkeja. Kun toistakymmentä tuollaista laatikkoa täyttää, ei taatusti kaipaa
kuntoliikuntaa.
Kalevin lähettämä kuorma-auto saapui heti aamusta noutamaan elintarvikkeita ja
maalia Karjalaan. Kalevi on monivuotinen yhteistyökumppanimme, iältään yli 70-
vuotias, mutta temperamentiltaan ja vauhdiltaan 50 vuotta ikäistään muorempi.
Näyttää siltä, että vuosien kuluessa vauhti sen kun kovenee. Sitkeimmät jäärät tässä
avustusketjussa näyttävät olevan yli 70 vuotiaita. Kuluisipa äkkiä tuo 13 vuotta, niin
alkaisi työssä tulosta näkyä...
Jatta ja Ilpo saapuivat puolenpäivän aikaan hakemaan elintarvikkeita Karjalaan.
Ei heidänkään autoonsa terveisille tilaa jäänyt, vaan se tuli pakattua aivan täyteen.
Yleensä pakkaustilanteissa annan sen neuvon, että pelti venyy. Pystyn sen myös
todeksi osoittamaan. Maasturini takaluukussa on useita sormieni jättämiä painaumia
kun olen väkisin joutunut tunkemaan takaluukulla ylitsepursuavaa kuormaa auton
sisään. Liekö pelti ollut liian heikkoa vai älyn ja voiman suhde väärä. Ehkä on syytä
kallistua jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle.
Myöhään illalla saapui Jokke kolmen maalilavan kanssa varastolle.
KIITOS JÄLLEEN SINULLE JUHA! Maali ei ole pelkkää maalia vaan sen arvo ja
merkitys moninkertaistuu maalin matkatessa ihmisille, jotka elävät suunnattomassa
kurjuudessa, harmaassa ja ränsistyneessä ympäristössä, joka kiistatta vaikuttaa mieli-
alaan. Maalilahjoituksien ansiosta monen ihmisen elinympäristö on muuttunut
iloisemmaksi ja värikkäämmäksi.
Varastolla jatkoimme seuraavan Itä-Euroopan kuorman valmistelua. Saimmekin
valmiiksi lastattua ja muovitettua kuormalavoille 13 tonnia elintarvikkeita.
Vieläkin viikonloppu tuntuu houkuttelevalta. Tosin soitin vielä iltayöstä Eskolle
Itävaltaan ja sain kuulla Moldaviasta ikäviä uutisia. Siellä raivonnut lumimyrsky
oli tuhonnut maan pohjois- ja itäosissa 2600 kilometriä sähköjohtoja. On arvioitu,
että 36000 sähkötolppaa on kaatunut. Se tietää tällä alueella sähkön ja juoksevan
veden puutetta useiden kuukausien ajaksi. Myös lämpö tulee puuttumaan niistä
taloista, joissa ei ole tulisijaa. Tästä huolimatta Moldavian presidentti ja hallitus
eivät ole julistaneet hätätilaa tälle alueelle. Hätätilan julistaminen vähentäisi
paperisotaa ja helpottaisi avustuskuormien perillevientiä.
Maassa on ainoa tuottava elinkeino ollut viininviljelys ja -valmistus. Näyttää siltä,
että viiniviljelmät ja vähät metsät ovat tuhoutuneet myrskyssä, samoin kuin useat
asuinrakennukset. Moldaviassa asiat ovat olleet todella huonosti tähänkin
mennessä ja nyt tilanne on pahentunut entisestään.
***
Torstai 4.1. 2001
Kun aamulla avasin Riihimäen Sanomat totesin, että sieltähän se apu taas tuli -
tälläkertaa kenkäpulaan - aikaisemmin se on tullut saman lehden kautta milloin
reppu, milloin lelupulaan.
Ja kun Jokke oli aamulla matkalla varastolle Riihimäen Sanomien toimittaja antoi
hänelle kenkä- ja vaatepaketin. Ja siitä se alkoi. Saimme saman päivänä varastolle
kaksi isoa laatikollista kenkiä.
KIITOS RIIHIMÄEN SANOMIEN TOIMITTAJILLE JA KENKIEN LAHJOITTAJILLE!
Iloisin mielin lastasin Joken ja Manun kanssa avustusrekan, joka lähti matkaan kohti
Itävaltaa, mistä Esko Mäki-Soini toimittaa elintarvikkeet Moldaviaan ja Bulgariaan.
Kesken rekan lastauksen soitti presidentti Ahtisaaren toimistosta avustaja Antti
Pentikäinen pitkän puhelun. Hän kertoi presidentti Ahtisaaren arvostavan kovasti
työtämme. Ehdotin, että vaihtaisimme tämän arvostuksen taloudelliseen tukeen,
että sen turvin voisimme rahdata elintarvikkeita köyhille. Antti Pentikäinen lupasi
tehdä parhaansa. Pyysin häntä kertomaan presidentti Ahtisaarelle, etten ole
pahoillani, jos presidentti lausuu muutaman ystävällisen sanan työstämme niille
talouselämän johtomiehille, joita hän päivittäin tapaa.
Saa nähdä kuinka tässä meikä-äijän käy. Arvostuksesta en välitä tipan tippaa, koska
se ei minulle kuulu - ainoa asia, joka todella kiinnostaa on se, että orpolapset ja
köyhät saisivat ruokaa.
Iltapäivällä aloimme Joken kanssa vääntää uutta kuormaa Itä-Eurooppaan.
***
Keskiviikko 3.1. 2001
Soitin aamulla Riihimäen Sanomiin uutispäällikkö Pia Keinoselle. Kerroin hänelle
pietarilaisesta lastenkodista, jossa on 200 lasta, mutta vain 50 kenkäparia. Isä Viktor
kertoi viime käynnillään tästä kodista ja kysyi, voisinko auttaa.
Mieleeni tuli heti Riihimäen Sanomat ja Pia Keinonen. Hän on toimittajajouk-
koineen ollut todellinen pelastava enkeli aina, kun olemme Riihimäen Sanomien
kautta vedonneet Riihimäen alueen ihmisiin. Olemme saaneet apua enemmän kuin
runsaasti. Enkä nytkään pettynyt. Pia lupasi miettiä, kuinka hän voi auttaa.
Kauan ei aikaa kulunutkaan, kun lehdestä soitti toimittaja ja kyseli kenkäkeräyksestä.
Jäämme odottamaan, mitä asiassa seuraa.
Varastolla laitoimme Joken kanssa maaleja kuljetuskuntoon koko päivän.
Ivan kävi hakemassa maaleja Venäjälle erään kirkon kunnostamista varten.
Aki vaimoineen nouti ruokaa Pietariin.
***
Tiistai 2.1.2001
Ähinää ja ähellystä.
Vuoden ensimmäinen työpäivä alkoi melkoisella ähellyksellä.
Saimme lahjoituksena täysperävaunurekallisen säilykkeitä ja toistakymmentä tonnia
maaleja. Kaikenkaikkiaan lahjoitustavaraa oli yhteensä 84 kuormalavallista. Kaksi
rekkaa seisoi samanaikaisesti varastomme pihassa.
Jokke purki trukilla lavat autoista; se olikin tarkkaa hommaa lumisella ja liukkaalla
pihalla. Minun tehtäväni oli järjestää lavat varastossa paikoilleen. Hyvästä jumpasta
se kävi. Onpahan nyt mistä puutteenalaisille jakaa. KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Tapsa kävi jälleen hakemassa elintarvikkeita Mordvaan.
Illansuussa Andrei tuli perheineen hakemaan elintarvikkeita Pietariin. Hänellä oli
herttainen vaimo ja kaksi suloista lasta mukanaan. Vähän toisellakymmenellä olevat
lapset osasivat puhua vähän englantia ja löytyihän varastosta jotain pientä näille
lapsillekin. Heidän onnesta sädehtivät silmänsä oli sellainen kiitos, että se sai
tällaisen vanhan paatuneen jääränkin silmäkulman kostumaan. Näitä onnesta
säihkyviä lapsensilmiä on vaikea unohtaa.
Ymmärrän hyvin Esko Mäki-Soinin usein toistaman lauseen:Sitä ei silmät kuivana
pysty katsomaan, kun orpolapsi syö leipää.
***
Tammikuu 1. päivä 2001
TOIVOTAMME HYVÄÄ UUTTA VUOTTA JOKAISELLE PÄIVÄKIRJAMME
LUKIJALLE JA TYÖMME TUKIJALLE !
Aloitamme vuoden kurkistamaalla menneeseen:
Vuoden 2000 aikana antamamme avun rahallinen arvo oli 23 miljoonaa markkaa.
KIITOKSET KAIKILLE LAHJOITTAJILLE !
Viime vuonna toimitimme tavaraa yli rajojen: 3505 kuutiometriä,
noin 1,5 miljoonaa kiloa, noin 60 rekka-autollista; enemmän kuin rekka-autollinen
viikossa.
Jatketaanpa ajatusleikkiä. Jos tämä tavaroiden kuljetus olisi toimitettu pelkästään
1000 kiloa kantavilla pakettiautoilla, se olisi tarkoittanut 1500 pakettiautokuljetusta,
eli noin 29 pakettiautollista viikossa.
Eri kokoisia varastolta lähteneitä avustuslastauksia oli vuoden 2000 aikana 347.
Ja kun otetaan huomioon varastolle tulevat tavaralähetykset, niin vipinää ja
vilskettä on todella riittänyt.
Antamastamme avusta elintarvikkeita oli 2476 kuutiometriä, 70,7 %;
hygieniatuotteita ja vammaisapuvälineitä 902 kuutiometriä, 25,7 %;
vaatteita ja jalkineita, joille emme laske rahallista arvoa oli 127 kuutiometriä, 3,6 %.
Voimme hyvällä syyllä sanoa, että kansan käsi on ollut karttuisa, ja tästä on
hyvä jatkaa alkaneella vuodella.
***
UUSI VUOSI 2001
SEITSEMÄS TOIMINTAVUOSI HYVÄLLÄ ALULLA.
***
Perjantai 29.12.2000
Päivän ensimmäinen vieraamme oli Talvi, Eestistä. Hän tuli hakemaan apua
perheelle, joka oli tulipalossa menettänyt kaiken omaisuutensa. Tuossa palossa oli
saanut surmansa kaksi vanhusta. Lastasimme auton ja Talvi pääsi jatkamaan
matkaansa Eestiin luvaten palata mahdollisimman pian; onhan hänellä
hoidettavanaan kymmenen seurakunnan köyhät.
Seuraavaksi saapuivat Isä Viktor ja Isä Aleksander hakemaan elintarvikkeita
Karjalaan. Isä Viktor kertoi lastenkodista, jossa on 200 lasta, mutta kenkiä lapsille
vain 50 paria. Yksi kenkäpari on neljän lapsen yhteisomistuksessa. Yritämme hankkia
jokaiselle lapselle omat kengät.
Auto täyteen lastattuna Isät lähtivät kohti Karjalaa.
Eversti Boris saapui iloisena ja hymyilevänä, kuten aina, hakemaan elintarvikkeita
myös Karjalaan. Boris oli kartuttanut sanavarastoaan monella suomenkielisellä
sanalla sitten viimenäkemän. Tuo kieliasia onkin mielenkiitoinen; työkielinämme
varastolla ovat: suomi, venäjä, englanti ja eestinkieli sekä pantomiimi.
Seuraavaksi jyristeli varastolle Olli ja Pekka. He toivat Helsingin seudulta kuorma-
autolastillisen elintarvikkeita. KIITOKSET LAHJOITTAJILLE !
Illan pimentyessä ja lumisateen yltyessä odottelimme Danielin ja Dimitrin
saapumista. He saapuivatkin usean tunnin myöhästyneinä sovitusta ajasta. Dimitrin
auto sanoi sopimuksensa irti Viipurin kohdalla ja pojat ajoivat varastolle Danielin
autolla.
Lastaus alkoi ja hauskaa oli kuten tavallista. Herja singahteli suomeksi, venäjäksi,
englanniksi ja pantomiimiesitys näiltä kahdelta veijarilta kävi; ovathan he molemmat
taideakatemian käyneitä näyttelijöitä.
Ei sen puoleen, kyllä näyttelijöissä löytyy. Isä Aleksander on tunnettu venäläinen
filmitähti suurikokoinen, punapartainen ja pitkähiuksinen. Ulkoisella olemuksellaan
ja hyväntuulisuudellaan hän tekee myönteisen vaikutuksen missä liikkuukin.
Taisipa Danielin auto hieman vaikertaa matkalla Pietariin, sillä melkoinen lasti
auton uumeniin lastattiin. Se olikin tämän vuoden viimeinen lastaus.
Kun taaksepäin katsoo ja muistaa sen ensimmäisen kerjuusoiton, jonka tulos oli 150
pakettia keksiä, mielen täyttää syvä kiitollisuus Jumalaa ja niitä ihmisiä kohtaan,
jotka anteliaisuudellaan ovat tehneet tämän auttamistyön mahdolliseksi. KIITOS !
Haasteet eivät kuitenkaan tähän lopu. Esko Mäki-Soini soitti Itävallasta ja kertoi
Moldoviaa kohdanneesta hirveästä myrskystä, jota katkoi voimalinjoja, ja
vaurioitti rakennuksia suurelta alueelta. Esko saa Sveitsistä 900 peittoa ja meidän
elintarvikerekkamme lähtee kohti Itävaltaa 4.1.2001, josta Esko vie avun tälle
katastrofialueelle.
***
Torstai 28.12.2000
Dima ja Irina kävivät noutamassa elintarvikkeita autolastillisen Pietariin.
Nytte Ekman, Nada Hopen toiminnanjohtaja, sai vihdoinkin rekan Helsinkiin, jossa
se lastattiin miltei puoleenväliin. Me Joken kanssa tyhjensimme varastomme
vaatteista. Ruokatarvikkeita meillä olisi ollut yllinkyllin, mutta nyt tarvittiin vaatteita,
kun meillä ei niitä tarpeeksi ollut, hälytimme yhteistyökumppanimme: Olli Torkkelin
Järvenpäästä ja Tapani Vanhalan Hausjärveltä.
Heidän avustuksellaan Etelä-Serbiaan lähtevä rekka saatiin täyteen.
Se oli todellinen yhteistyöavustus. Olli nimittin vetää järjestöä, jonka nimi on
Avustusrengas Auttavat Kädet ja Tapani Vanhala toimii aktiivisesti Villa Inkerin
hallituksessa ja on meidän innokkaimpia talkoomiehiämme.
Kaikki meidän yhteistyökumppanimme ovat oivaltaneet sen, että auttaminen on
jokaisen etuoikeus, EI KENENKÄÄN MONOPOLI. Tosin meillä kenelläkään ei ole
varjeltavana auttamisen varjolla saatua hyväpalkkaista virkaa, matkustus- tai muuta
etua. Tuntuu siltä, että jokainen, joka nämä edut on saanut, näkee omalla
järjestöllään olevan auttamismonopolin. Tällainen MONOPOLIajattelutapa koituu
valitettavasti autettavien vahingoksi.
***
Keskiviikko 27.12.2000
Heti aamusta soittelin kuljetusliikkeisiin tiedustelle avustusrekan hintaa.
Tarkoituksemme on kuormata rekka tammikuun alussa Itävaltaan, josta Esko
Mäki-Soini toimittaa avustustavarat Moldoviaan ja Bulgariaan.
Nytte Ekman soitti eilen. Hän on puuhaamassa avustusrekkaa Etelä-Serbiaan.
Meiltä tulee kuljetukseen tavaraa puoli rekallista. Lastauksen piti olla tänään; ei
onnistunut. Rekka jumi jostain syystä Hangossa, ilmeisesti itämaiseen tapaan.
Saa nähdä saammeko auton varastolle huomenna.
Tässä hommassa eivät valitettavasti päde normaalit vaihtoehtoni: NYT tai HETI.
Olisinkohan opettelemassa kärsivällisyyttä.
Esko Mäki-Soinin kanssa käymässämme puhelinkeskustelussa sovimme, että alan
välittömästi kasata seuraavaa elintarvikerekkaa Itävallan kautta Itä-Eurooppaan.
Esko toimittaa sen perille kohdemaihin huhtikuussa.
***
JOULUPÄIVÄ 25.12.2000
Saimme Ekaterinalta eli Katjaltamme Pietarista sähköpostiviestin, jossa hän
kertoo siellä tapaamistaan kodittomista ja köyhistä. Katja kertoi myös, että
Isä Rostislav jakaa kuivamuonaa, säilykkeitä ja vaatteita kaikille tarvitseville.
Se on selvää, että monen miljoonan asukkaan kaupungissa tarvitsijoita riittää ja
Andreyn, Danielin ja Dimitrin autoihin kertyy avustustarvikkeiden hakumatkoilta
kilometrejä.
UM:LTÄ ANOMAMME KULJETUSTUKI OLISI ENEMMÄN KUIN TARPEEN
Isä Rostislavin miehille ja monille, monille muille tavaranhakijoille,
puhumattakaan siitä, mitä rekkakuljetukset kotimaassa lahjoittajilta varastoomme
tulevat maksamaan.
Kuten aikaisemmin olen maininnut, Itä-Euroopan avustusrekkaKULJETUKSET
maksavat 15 000 - 20 000 markkaa per rekka !
Mielestäni tämä sijoitus on kannattava, koska ELINTARVIKEREKAN
SISÄLLÖN ARVO on vähintään 200 000 - 300 000 markkaa.
Tämä yhtälö ei tunnu menevän päättäjien päähän. Olisiko niin, että meitä
todella hallitaan huomattavasti pienemmillä aivoilla ja ajattelukapasiteetilla,
kuin uskommekaan!
Kahtena vuonna (1997 ja 1998) saimme Ulkoasianministeriön Kehitysyhteistyö-
osastolta 300 000 markkaa kuljetustukea:
SIIS YHDEN ITÄ-EUROOPAN REKKAKULJETUKSEN sisällön HINNAN !!!
Kuljetimme tuolla rahaalla molempina vuosina avustustarvikkeita yhteensä
38,5 MILJOONAN MARKAN EDESTÄ !!!
TÄTÄ TYÖTÄ UM EI HALUA TUKEA ?!?
Samuli Paulaharju sanoi aikoinaan eräässä maakunnassa asuvan:
KATEELLISEN JA VÄHÄLAHJAISEN KANSAN. Usein olen huomannut
miettiväni tätä sanontaa.
Näyttää siltä, että ainakin UM jakaa ymmärrystä vailla veromarkkojamme, tai
ainakin ilman mitään tulosvastuuta.
***
Sunnuntai 24.12.2000
Kuuntelin joulurauhan julistamista ja arkkipiispan puhetta välittämisestä.
Tuleva vuosi on kansankirkossamme Välittämisen vuosi.
Päättyvä vuosi oli Riemuvuosi. KENELLE?!?
Näissä mietteissä tahdon toivottaa jokaiselle ihmiselle,
joka ei ole tyytynyt vain puheisiin, vaan on teoillaan mahdollistanut
auttamistyömme SIUNATTUA, RAUHALLISTA JA ONNELLISTA JOULUA !
KIITOS RAKKAUDESTASI KÖYHIÄ KOHTAAN !
***
Lauantai 23.12.2000
Keskustelin puhelimessa yhteistyökumppanini Kalle Augustsonin kanssa. Hän oli
palannut avustusmatkaltaan Romanian ja entisen Jugoslavian alueelta.
Talvi oli vaatinut siellä jo monta kuolonuhria. Karut ovat hädän kasvot lähialueilla
ja Itä-Euroopassa tänäkin jouluna.
Usein tuntuu siltä, että niin kirkollisten kuin poliittisten päättäjien suurin halu on
miellyttää toinen toisiaan ja tehdä yksimielisiä päätöksiä, kaikkein heikompien
lähimmäistemme tappioksi.
Tänäänkin JOULUN LAPSI on nälkäisenä jätetty heitteille.
Yhä odotamme Ulkoasiainministeriön ja arkkipiispan vastauksia anomuksiimme ja
avunpyyntöihimme.