| Etusivu | Toimintaa |
| Pamfletti | Toimintatavoistamme |
| Ajankohtaista | |
| Vieraskirja | Upen päiväkirja |
Jaakko kävi hakemassa kopiokoneen kirkkoherra Pasin seurakuntaan Venäjälle.
Seuraavana jyryytteli pihaamme kirkkoherra Lauri isolla linja-autolla. Hän oli
liikkeellä kolmen apulaisensa kanssa ja aloimme lastata linja-autoa täyteen elintar-
vikkeilla, jotka Lauri vie Latvian köyhille. Siinäpä olikin vipinää ja vilskettä, ähinää
ja puhinaa kun linja-autojen penkkien alusia ja matkustustilaa ja tavaratilaa täytet-
tiin ruokatarvikkeilla. Hätiin ehti Aarre tulkkinsa kanssa. Hän oli matkalla Pietariin ja
poikkesi varastollemme tankkaamaan viemisiä vangeille. Lauri jaksoi aidosti ihastella
sitä hyvää, mitä hän varastostamme sai edelleen köyhille jaettavaksi.
Jokke lähti välillä kiikuttamaan autolastillista kuivaruokaa Kallelle, Riihimäkeen,
mistä ruuat jatkavat matkaansa Venäjälle.
Ehdin häthätää kasata lavan elintarvikkeita Esko Mäki-Soinin seuraavaan kuormaan,
ja leikata vartiokoiramme Pepin raskaasta talviturkista osan, kun pihalta alkoi kuulua
valtaisa jyrinä. Jevgenia saapui todella suuren rekan kanssa hakemaan elintarvikkeita
hygieniatuotteita, maalia, patjoja, kankaita, sairaalatarvikketia, sänkyjä, potilaspöytiä
ym. sairaalassa tarvittavaa tavaraa johtamaansa venäläiseen sairaalaan.
No, Peppi pääsi pinteestä, toistaiseksi. Se oli näöltään käsittelyni jäljiltä kuin villa-
koiran ja karhukoiran risteytys. Se ei tuntunut sitä kuitenkaan haittaavan. Me emme
päässeet yhtä vähällä. Sadan kuution vetoisen rekan lastaaminen on melkoinen
urakka käsipelillä kaksin tehtynä. Tosin puoliyöstä saimme viimeisen 20 kuution osal-
le Ollin esikunnasta apua Uniset ja kiukkuiset vapaaehtoistyöntekijät oli väännetty
puoliväkisin Ollin varastolle keskiyön tunneiksi. Perjantaiaamun ensimmäisinä tun-
teina punnersimme Joken kanssa sairaalasänkyjä päällekkäin rekan lavalle. Täytyy
myöntää, että pinon neljäs sänky tuntui hieman painavan. Kysyin Jokelta, miksi huu-
dat, kun punnerrat sänkyä ylöspäin.
- Eks oo kuullu, kuinka voimanostajat huutaa, kun ne nostaa rautaa, Jokke vastasi.
***
Keskiviikko 16. 5. 2001
Marketta ja Elvi kävivät hakemassa elintarvikkeita Karjalaan.
Loppupäivä menikin seuraavaa Romanian ja Bulgarian kuormaa valmistellessa.
***
Tiistai 15. 5. 2001
Päivän ensimmäisenä työnä Jokke nouti neljä suurta fanerista pakkauslaatikkoa eli
pakettiauton täyden laatikoita. KIITOS SINULLE HARRI!
Olli ja Antti toivat myös täyteenpakatun kuorma-autollisen uusia toppa- ja muita
kankaita. On siinä pitkäksi aikaa orpolapsille lämmintä ja iloa, kun kankaat on
ommeltu vaatteiksi ja peitteiksi. LÄMMIN KIITOS LAHJOITTAJILLE!
Tapsa kävi hakemassa Mordvaan vietäväksi eläintarvikkeita.
Iltapäivän väänsin lavoja Esko Mäki-Soinille, Jokke korjaili vammaisapuvälineitä ja
Vanamo ahersi toimistossa.
***
Maanantai 14. 5. 2001
Aamusta harrastin kerjuuta ja näin työllistin Vanamon, joka joutuu lähettämään
tietoa työstämme uusille kerjuumme kohteille.
KIITOS KAIKILLE TEILLE, JOTKA OLETTE TALOUDELLISESTI TUKENEET
TYÖTÄMME!
Olli ja Antti toivat varastolle autokuorman kuivaelintarvikkeita.
KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Palatessaan Olli ja Antti veivät Joken kunnostamia pyörätuoleja ja vammaisapu-
välineitä Venäjälle ja Eestiin toimitettaviksi.
Mihael kävi luostariinsa Venäjälle hakemassa elintarvikkeita ja hygieniatuotteita.
Joken kanssa aloimme vääntää Esko Mäki-Soinille seuraavaa rekkakuormaa Itä-
Eurooppaan. Sitä työtä riittääkin joksikin aikaa.
***
Perjantai 11. 5. 2001
Jokke oli retkellä pääkaupunkiseudulla. Hän vei Nunna Marialle elintarvikkeita
Venäjälle toimitettavaksi ja tullessaan hän toi autontäyden vitamiinitabletteja ja
pari hyvää polkupyörää sekä vaatteita. LÄMPIMÄT KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Isä Aki oli kahden ystävänsä kanssa noutamassa elintarvikkeita ja maaleja Venäjäl-
le ja Eestiin. Ystävämme eversti Boris oli hakemassa kroonikkovaippoja sairaille
Karjalaan.
Iltamyöhään se meni ennenkuin pääsimme Joken ja vartiokoiramme Pepin kanssa
köröttelemään koteihimme.
***
Torstai 10. 5. 2001
Jokke ahkeroi varastolla lempipuuhassan korjaillen vammaisapuvälineitä.
Vanamon kanssa väänsimme toimistolla viimeisiä kerjuukirjeitä postituskuntoon ja
kolmattasataa niitä postiin tänään saimme.
Aarre kävi hakemassa Pietarin vankiloihin elintarvikkeita.
Tohtori Olgan piti huomenna tulla noutamaan erään nunnaluostarin edustajien
kanssa elintarvikkeita Venäjälle. Olga ilmoitti, että venäläiset eivät pääse tulemaan.
Näyttää olevan monen venäläisen tie tukossa länteenpäin.
Sain Esko Mäki-Soinilta pitkän sähköpostiviestin. Hän on lähdössä ensi viikolla
viemään rekkakuormallista avustustarvikkeita Bulgariaan. Kesäkuussa on tarkoitus
viedä apua rekallinen Bosniaan, heinäkuussa Moldovaan ja elokuussa Bulgariaan.
Siinä sitä ohjelmaa taas kaiken muun lisäksi on. Jännä nähdä, mistä avustustarvarat
ilmaantuvat. Kertaakaan ei vielä tähän mennessä ole jäänyt yksikään pyydetty
avustuskuorma lähettämättä, tuskinpa jää nytkään. Luotan niihin kiltteihin ihmisiin,
jotka ovat meitä tähänkin asti auttaneet.
***
Keskiviikko 9. 5. 2001
Edelleen tietokoneiden kerjäystä, seurakuntiin soittamista ja kerjäyskirjeiden postitus-
ta.
Tänään yhden pietarilaisen luostarin olisi pitänyt tulla noutamaan elintarvikkeita ja
huomenna toisen luostarin. Molemmat tulemiset peruuntuivat autoissa ilmenneiden
vikojen vuoksi.
***
Tiistai 8. 5. 2001
Tietokoneita en ole toimittanut pitkään aikaan avustuskohteisiin. Nyt se alkaa näkyä.
Yhä useammat laitokset kyselevät niitä. Eipä auttanut muu kuin ruveta kerjäilemään
tietokoneita. Uhreikseni valitsin muutamien lähikaupunkien virkamiehet. Oli
miellyttävää keskustella sivistyneiden ihmisten kanssa, jotka arvostivat köyhien
auttamista. Vanamo työllistyi niiden tietopakettien kokoamisesta, joita jouduimme
postittamaan kerjuukohteisiin. Tulokset näemme muutaman viikon kuluttua.
Jatkoin soittelua myös seurakuntiin, vaihtelevalla menestyksellä.
Jokke ahersi päivän vammaisapuvälineiden kunnostuksessa.
Illalla olikin reippailun vuoro. Kello 22 saapui täyteen lastattu hygieniatuoterekka
varastolle. Samaan aikaan saapui Tapani neljän reippaan Kansanlähetyksen
kurssilaisen kanssa, jotka vaivojaan valittamatta ja hikeään säästämättä purkivat
kanssamme tuon rekkakuorman.
KIITOKSET TAVAROIDEN LAHJOITTAJILLE,
LÄMPIMÄT KIITOKSET TUOMOLLE KULJETUKSESTA
SEKÄ TAPANILLE JA HÄNEN YSTÄVILLEEN PURKAUSAVUSTA!
Vuorokausi oli vierähtänyt pitkälle keskiviikon puolelle ennenkuin pääsin nukku-
maan.
***
Maanantai 7. 5. 2001
Köyhän on oltava nöyrä ja kerjäläisen vielä nöyrempi. Sitä läksyä opettelin tänään.
Kuinkas se olikaan, mies kiukuttelee vaimolle, vaimo huutaa lapsille ja lapset potki-
vat kissaa. Mutta kenelle kerjäläinen kiukuttelee. Sitä mietin tänään.
Aloitin viikon kerjuusoitoilla seurakuntiin pyytäen armollista suhtautumista kerjuukir-
jeisiin. KIITÄN SYDÄMESTÄNI NIITÄ KIRKKOHERROJA, JOTKA KIIREENSÄ
KESKELLÄ JAKSOIVAT OLLA YSTÄVÄLLISIÄ JA KOHDELLA KERJÄLÄISTÄ
IHMISENÄ!
***
Perjantai 4. 5. 2001
Aamuvarhaisella saimme Esko Mäki-Soinilta faxin Itävallasta, jossa hän kertoi tyttä-
rensä Katriinan pudonneen muutama päivä sitten pää edellä asfalttiin kaksi metriä
korkean lavapinon päältä. Lapsi kiidätettiin sairaalaan, teho-osastolle.
Onneksi onnettomuudessa lapsi selvisi hengissä ja halvaantumatta. Elämä jatkuu.
Andrey ja Dimitri olivat ensimmäiset vieraat varastolla. He veivät kuorman elintarvik-
keita Isä Rostislavin köyhille Pietariin.
Tapani kävi noutamassa Pekka-kirkkoherran seurakuntaan Karjalaan paperia, kirje-
kuoria ja elintarvikkeita.
Iltapäivällä Jokke pääsi lähtemään Helsinkiin. Hän vei pyörätuolin Nunna Marialle
Venäjälle toimitettavaksi. Palatessaan Jokke toi autokuormallisen maaleja ja hygie-
niatuotteita, joista LÄMPIMÄT KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Jatkoin kerjuusoittoja seurakuntiin pyytäen armollista suhtautumista kerjuukirjeisiim-
me. Joissakin paikoissa armoa riitti ja rahaa luvattiin, joissakin paikoissa oli armo tai
rahat käytetty loppuun.
***
Torstai 3. 5. 2001
Aamulla jyrräsi rekka varastomme pihaan ja meidän piti aloittaa Bulgariaan lähtevän
elintarvikerekan lastaaminen. Jokke lähti hakemaan trukkia lainaksi vuokrahallimme
omistajan laitosmieheltä. Jokke joutui palaamaan tyhjin käsin takaisin. Tämä ei ollut
ensimmäinen, ei toinen eikä kai kymmeneskään kerta, kun näin kävi, mutta taatusti
viimeinen. Päätin, että hankimme oman trukin. Tietysti ne rahat ovat pois kuljetus-
rahoista, mutta tällaisen mielivallan ja kiusanteon alaisina emme voi jatkaa. Vuokra-
sopimusta tehdessämme meillä oli sopimus myös trukin vapaasta käytöstä.
On ymmärrettävä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tykkää tämäntyyppisestä
avustustyöstä tai jotka saavat tyydytystä kiusanteosta.
Mitäpä siinä, me hikoilimme vähän enemmän kuin tavallista ja lastasimme rekan
elintarvikkeilla ja hygieniatuotteilla ja koimme iloa, kun täyteen ahdettu rekka
aloitti matkansa kohti Itävaltaa, mistä Esko Mäki-Soini kuljettaa nuo tarvikkeet
Bulgarian köyhille.
Iltapäivällä toinen Esko tuli noutamaan kahdenkymmenen kuutiometrin kuormallisen
elintarvikkeita ja hygieniatuotteita lasten tuberkuloosisairaaloihin Pietariin. Eli pieni
jumppauspäivä oli torstaina. Voimaharjoittelun viimeistelyn suoritin tekemällä tilaa
hygieniatarvikerekan tavaroille, jotka saapuvat varastoon ensi viikolla.
***
Keskiviikko 2. 5. 2001
Aamupäivän soittelin seurakuntiin pyytäen päättäjiä suhtautumaan armollisesti
lähettämiini kerjuukirjeisiin. Joissakin seurakunnissa armo oli käytetty tämän vuoden
osalta loppuun. Onneksi suurin osa kirkkoherroista lupasi armollista asennetta armo-
riippuvaiselle kerjäläiselle. KIITOS TEILLE ARMOLLISET!
Iltapäivällä Isä Aki, uusi miellyttävä tuttavuus, tuli noutamaan elintarvikkeita
Pietariin. Myös Tapsa ehätti varastolle ennen sulkemisaikaa hakeakseen elintarvikkei-
ta Mordvaan toimitettavaksi.
Vanamo väänsi toimistolla koko päivän kerjuukirjeitä.
***
Tiista 1. 5. 2001
Vapunpäivä ja lepopäivä.
***
Maanantai 30. 4. 2001
Andrey ja Andrei ehättivät ensimmäisinä hakemaan elintarvikkeita Pietariin.
Samanaikaisesti pihaamme jyräsi raskaassa elintarvikelastissa oleva rekka. Se oli
niin raskas, että vetoauto painui maan sisään teliä myöden. Siinäpä sitä riemua riitti,
kun kiskoimme raskaita lavoja ylämäkeen rekan sisällä. Auto oli näet umpikaappi,
eikä sitä voinut sivusta purkaa. Hikoillen ja äheltäen rekka saatiin monen tunnin
aherruksen jälkeen tyhjäksi. Syytä ei ole kuitenkaan valitukseen, vaan LÄMPIMIIN
KIITOKSIIN LAHJOITTAJILLE!
Tapsa ja Maria saapuivat noutamaan elintarvikkeita Mordvaan.
Myös Natalia seurueineen tuli hakemaan maalia ja elintarvikkeita Pietariin.
Iltapäivällä Esko Mäki-Soini soitti Itävallasta. Hän oli palannut Romaniasta ja kertoi
avustusmatkallaan kohtaamistaan vaikeuksista, joita oli ollut riittämiin.
Vastapainona vaikeuksille oli se ilo ja riemu, mitä ihmiset olivat osoittaneet
saamastaan avusta.
***
Perjantai 27. 4. 2001
Aamupäivä kului Vanamon kanssa toimistotöissä. Minä harrastin lähinnä kerjuuta.
Jokke ahkeroi pyörätuolien kimpussa varastossa.
Iltapäivällä kirkkoherra Pasi tuli noutamaan elintarvikkeita lastenjuhlaa varten Pieta-
riin.
Päivä venähti iltaan asti, kun teimme tilaa maanantaina saapuvalle elintarvikerekka-
lahjoitukselle. Varastoon on kasattu elintarvikerekallinen Bulgariaa varten ja kun
emme saa sitä lähtemään ennenkuin ensi viikon lopulla, varastoa joutuu järjestele-
mään ja lavoja siirtelemään paikasta toiseen, että varasto säilyy toimivana.
Ei ole syytä kuitenkaan valittaa, jumppa ja elintarvikkeet, molemmat tekevät hyvää;
jumppa minulle ja Jokelle ja ruoka nälkäisille.
Viikonloppu edelleenkin tervetullut.
***
Torstai 26. 4. 2001
Daniel, Dimitri ja Sergei noutivat kahdella suurella pakettiautolla elintarvikkeita Isä
Rostislavin köyhille.
Myös Jatta haki elintarvikkeita pakettiautollisen Karjalan vanhuksille ja lapsille. Jatan
kanssa pohdimme sitä, kuinka väsyneenä ollessa tulee aina sellaisia ajatuksia, ettei
tässä työssä ole mitään mieltä, ja että olisi viisainta heittää hanskat naulaan. Näiltä
ajatuksilta ei varmasti säästy yksikään vapaaehtoistyöntekijä. Onneksi yön yli nukuttua
tällaiset ajatukset ovat tipotiessään. Jos yhdellekin hätääkärsivälle voi olla avuksi,
työssä on mieltä.
Illan viimeinen vieras oli Markku. Hän vei Pietariin halvauspotilaalle pyörätuolin,
kroonikkovaippoja ja WC-tuolin. Markku sairastui 10 vuotta sitten vaikeaan syöpäsai-
rauteen, jossa ennusteena ei suinkaan ollut elämä. Monien vaikeiden leikkausten
jälkeen hän kaikkien ihmeeksi toipui. Toipilasaikanaan hän päätti käyttää lopun
elämänsä lähimmäistensä auttamiseen ja tuo päätös näkyy hänen jokapäiväisessä
elämässään.
***
Keskiviikko 25. 4. 2001
Meidät yllätettiin todella iloisesti. Saimme kuormalavallisen pyyhekumeja, terottimia
ja viivottimia. Koulutarpeista meillä on ollut todellista pulaa. Nyt helpotti hetkeksi.
LÄMMIN KIITOS SINULLE, TUULA!
Ensimmäinen vieraamme oli hyvä ystäväni ja työtoverini Lauri, joka tuli ystävänsä
kanssa hakemaan elintarvikkeita Pietariin.
Iltapäivällä vieraaksemme saapui kolme komeapartaista miestä: Isä Aleksandr,
Isä Nikolai ja Isä Aleksei. He tulivat hakemaan seurakuntalaisilleen elintarvikkeita
ja hygieeniatuotteita. Apu virtasi heidän kauttaan Moskovaan ja Samaraan asti.
Kuormat pakattuaan he pitivät pienen hartaushetken ja lauloivat lopuksi: Monia,
monia armorikkaita vuosia. Tuota laulua kuunnellessa tuntui, kuin varaston katto olisi
noussut muutaman metrin ja seinät levinneet mahtavan laulun voimasta. Takaan,
ettei tuossa varastossa ole koskaan aikaisemmin niin voimallista laulua ja Jumalan
ylistystä kuulunut.
Illan viimeiset vieraat olivat Joanna, joka vei elintarvikkeita Latviaan ja Lidia, joka
vei avustuskuorman Venäjälle.
Ilta hämärtyi, kun suljin varaston ovia ja takki melkoisen tyhjänä jatkoin matkaani
kohti kotia.
***
Tiistai 24. 4. 2001
Jokke haki autokuormallisen kirjekuoria ja paperia sekä kylmäkalusteita, joista
LÄMPIMÄT KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Idäntyön veteraani Eino 75 v. kävi noutamassa ruokaa huoltamilleen lasten- ja orpo-
kodeille Karjalaan.
Pakkasimme Joken kanssa iltaan asti maaleja fanerilaatikoihin tulevaa kuljetusta
varten.
***
Maanantai 23. 4. 2001
Elämää on näköjään ankaran flunssankin jälkeen. Viikonloppu meni vuoteessa voivo-
tellen, tänään kuitenkin pääsimme töihin; Vanamo toimistolle ja minä varastolle.
Heti aamusta Andrey ja Andrei saapuivat Pietarista noutamaan elintarvikkeita.
Jokke lähti pääkaupunkiseudulle vieden Nunna Marialle elintarvikkeita Venäjälle
toimitettavaksi. Palatessaan hän toi autokuorman lääkkeitä, puhelimia ym. tarpeellis-
ta, josta kaikesta LÄMMIN KIITOS LAHJOITTAJILLE!
Valmistelin Esko Mäki-Soinille Bulgarian kuormaa koko päivän. Työt alkavat olla
loppusuoralla. Kuorman on määrä lähteä matkaan ensi viikolla.
***
Lauantai 21. 4. 2001
Esko Mäki-Soini soitti eilen Itävallasta. Hän lähtee tänään viemään elintarvikerekkaa
Romaniaan. Mukana hänellä on nuorempi lapsensa, Mikael. Esko on niin paljon
matkoilla, ettei hänelle jää paljon aikaa perheelle. Tällä tavoin hän voi olla lastensa
kanssa enemmän. Matkat eivät suinkaan ole mitään vaarattomia huvimatkoja. Viime
kerralla, kun Esko oli Mikaelin kanssa Romaniassa, kuorma yritettiin ryöstää.
Toivotaan, että tämä matka menee hyvin. Esko palaa, jos kaikki käy niinkuin on
suunniteltu, 26.4. illalla Itävaltaan.
***
Perjantai 20. 4. 2001
Vanamo ja minä kamppailemme edelleen flunssan kourissa. Tosin kävin varastolla
hoitamassa yhden lastauksen, kun Jokke oli noutamassa autolastillisen kirjekuoria ja
kirjepaperia. KIITOS LAHJOITUKSESTASI, MARGIT!
Aamun ensimmäinen vieraamme varastolla oli Nikolai Karjalasta. Seuraavana
ehätti paikalle Mirja Pietarista ja illan viimeisin vieras oli Irina, niinikään Pietarista.
Jokainen tankkasi autonsa täyteen eilintarvikkeita ja hygieeniatuotteita.
Nikolain, Mirjan ja Irinan seurueisiin kuului kaikkiaan yksitoista ihmistä.
Tässä työssä ei pääse historiaa pakoon. Tänäänkin sain kuulla inkeriläisen perheen
kohtalosta. Kyyneleet silmissä inkeriläisrouva kertoi äitinsä tuskien tiestä. Perhe oli
ollut sodan aikana Suomessa ja joutui suomalaisten luovuttamana palaamaan
entiseen kotimaahansa. Heille oli luvattu viisi hyvää ja kuutta vielä parempaa.
Oli luvattu maata ja mantua, aurinkoista eloa ja oloa, niin suomalaisten kuin
venäläistenkin viranomaisten puolesta. Juna oli kuitenkin porhaltanut ohi
kotikontujen kohti Siperiaa, missä perheen äiti oli teloitettu ja isä jäi yksin
huoltamaan suurta perhettä. MIKSI !? suomalaiset lähettivät vanhempani surman
suuhun, kuului rouvan kysymys. Vastaapa siinä pelkureiden ja raukkojen puolesta -
tai taitavien poliitikkojen puolesta, kuten hienostunut termi kuuluu.
Ei näissä tilanteissa voi olla rinta rottingilla suomalainen. Kyllä nuo tunnot painuvat
pikemminkin häpeän puolelle.
***
Torstai 19. 4. 2001
Olli ja Antti olivat liikkeellä melkein ennen kukonlaulua. Aamuvarhaisella he toivat
kuorma-autollisen elintarvikkeita, joista aloin vääntää tupla-lavallista Bulgarian
rekkaa varten. Koko päivä siinä meni.
KIITOKSET ELINTARVIKKEIDEN LAHJOITTAJILLE!
Jokke ahersi vammaisapuvälineiden kimpussa ja Vanamo teki puolikuntoisena
toimistotöitä. Vanamo on ollut flunssan kynsissä kohta viikon. Sitkeä tauti tuntuukin
olevan, korkean kuumeen, lihassäryn ja kurkkukivun ja hulvattoman nuhan kanssa.
Toissapäivästä alkaen se on yrittänyt minuakin kaataa petinpohjalle, tosin en ole
vielä ehtinyt sairastamaan.
***
Keskiviikko 18. 4. 2001
Tohtori Margareta Karjalasta kävi hakemassa autokuormallisen avustustarvikkeita.
Myös Ilkka kävi noutamassa elintarvikkeita Pietariin.
Illansuussa saapui mieluinen ja odotettu vieras. Lääninrovasti Paavo Korteniemi
Pellosta kävi tutustumassa työhömme. Oli erittäin miellyttävää tavata mies, joka on
henkeen ja vereen köyhän puolella, eikä vain puheissa vaan näkyvissä teoissa.
KIITOS SINULLE VIERAILUSTASI, PAAVO!
***
Tiistai 17. 4. 2001
Tänään ja Pääsiäispyhinä puhelimet soivat epätavallisen paljon. Aiheena oli
Hannu Karpon tekemä TV-ohjelma, jota itse en ole vielä nähnyt, koska minulla ei
ole televisiota. Palautteesta päätellen Hannu oli tehnyt vaikuttavan ohjelman.
Monet katsojat kertoivat itkeneensä dokumenttia katsoessaan. Tiedän kyllä olevani
surkea tyyppi, mutta luulen, että itkun aiheena on ollut jokin muu, kuin minun
persoonani tuossa ohjelmassa. KIITOS SINULLE, HANNU, IHMISTEN MIELIÄ
KOSKETTANEESTA OHJELMASTA!
Jokke nouti reippaan lastillisen pyörätuolien varaosia pääkaiupunkiseudulta. Hän vei
mennessään Nunna Marialle elintarvikkeita Venäjälle toimitettavaksi.
Paavo ja Mirja hakivat kumpainenkin elintarvikkeita ja hygieniatuotteita omiin
palvelukeskuksiinsa Pietariin.
Iltapäivällä saimme Joken kanssa pientä liikuntaa; purimme rekkalastillisen kuiva-
elintarvikkeita varastoon.
Ystäväni Pena kävi tuomassa pari peräkärryllistä muovipusseja juuresten pakkausta
varten. Ajattelin lähettää ne Isä Rostislavin maatilalle Karjalaan.
LÄMPIMÄT KIITOKSET TÄMÄN PÄIVÄN LAHJOITTAJILLE!
***
PITKÄPERJANTAI 13. 4. 2001
Pääsiäsis-sunnuntaina 15. 4. 2001 MTV 3 lähettää kello 19.25 jutun Suomen
Idäntyö UP ry:n työstä, otsikolla Karpolla on asiaa. Hannu Karpon tapaaminen oli
todella miellyttävä kokemus.
Eilen pitkäaikainen työmme tukija ja ystäväni Juha toi esikuntansa tutustumaan
varastoomme. Meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Juha on vieraillut useamman
kerran varastossamme. Hän haluaa tietää, mitä meille kuuluu ja mihin lahjoitus-
tavarat menevät.
Myös mainio tietokoneoperaattorimme ja ystäväni Kari kävi tutustumassa uuteen
varastoomme. Karin työmäärästä kertoo jotain se, että vaikka hän on halunnut tulla
katsomaan uusia tilojamme, oli niistä ehtinyt tulla jo uus-vanhat, tämän miltei
kahdeksan kuukauden aikana, jonka Oitissa olemme viettäneet.
Daniel nouti autokuoramallisen elintarvikkeita Pietariin.
Jokke vei Helsinkiin seitsemän pyörätuolia, jotka jatkoivat matkaansa syvälle
Venäjälle. Palatessaan hän toi autontäyden makeisia ja elintarvikkeita sekä
24 lämpöpuhallinta, jotka ovat todella tarpeellisia avustuskohteissamme.
SUURET KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Arja oli ilmoittanut torstaina tulevansa noutamaan avustustarvikkeita. Ihmetteilin,
kun häntä ei kuulunut. Eilen sain tiedon hänen ystävältään, joka saapui hakemaan
noita tavaroita, että Arja oli varastolle tullessaan joutunut auto-onnettomuuteen.
Auto oli mennyt rusinaksi ja paikalle oli tarvittu palomeihiä irrottamaan kuljettajaa
ja Arjaa autosta. Onneksi selvisivät hengissä ja vähillä vammoilla.
Avustustyö on kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Onneksi myös joskus ilon
kyyneleitä.
HYVÄÄ JA RIEMULLISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE TYÖMME YSTÄVILLE!
KRISTUS ON YLÖSNOUSSUT!
***
Torstai 12. 4. 2001
Esko Mäki-Soini soitti eilen Itävallasta. Hän oli palannut 10 päivän matkalta
Moldoviasta. Hän kertoi, että vaikka hän on paljon nähnyt kurjuutta matkoillaan,
tällä matkalla nähty ja kuultu järkytti hänet perinjuurin. Ilmisten asuinolot ja elämän
kurjuus ovat sitä luokkaa, että Suomessa ei eläimiä pidetä niin alkeellisissa oloissa
kuin missä köyhät asuvat Moldoviassa.
Kurjuus saa ihmiset tekemään käsittämättömiä hirmutekoja. Kaksi esimerkkiä:
1. Rikollisliiga kidnappaa neljä -viisi- vuotiaan pojan , kiduttaa ja runtelee lasta,
että tämä kerjätessään herättäisi myötätuntoa. Lapsen helvetti kestää 10 kuukautta,
kunnes eräs kristittyjen tiimi tapaa lapsen ja saa toimitettua hänet äitinsä luokse.
2. Seitsemän taksikuskia joutuu kahden valtion virkamiehen murhaamaksi, vain
muutaman kolikon tähden. Miehet jäävät kiinni ollessaan heittämässä viimeisintä
uhriaan jokeen.
Monilapsiset perheet asuvat lian, löyhkän ja kurjuuden keskellä, vailla minkäänlaista
sosiaaliturvaa. NÄITÄ IHMISIÄ ME HALUAMME AUTTAA.
MEILLÄ ON VALMIS ORGANISAATIO. SAAMME RUOKAA, HYGIENIATUOTTEITA
JA KAIKKEA MUUTAKIN TARPEELLISTA.
TARVITSEMME VAIN RAHAA, ETTÄ KULJETUKSET MENISIVÄT PERILLE!!!
***
Keskiviikko 11. 4. 2001
Aamun ensimmäinen vieras oli Dimitri. Hän vei kuorma-autollisen elintarvikkeita,
hygieniatuotteita ja maaleja erääseen lastenkotiin Karjalaan.
Ystävämme Jussi yllätti meidät tuomalla elintarvikkeita, faxin sekä rahaa kuljetuksia
varten. Jussi ja Iiris ovat vuodesta toiseen uskollisesti tukeneet työtämme monin eri
tavoin. KIITOS TEILLE!
Saimme myös postitse kaksi suunnattoman suurta laatikkoa erilaisia uusia neuleita.
LÄMMIN KIITOS MEIDÄT ILOISESTI YLLÄTTÄNEILLE LAHJOITTAJILLE!
Illan viimeiset vieraat olivat Tarja, Mirka ja Ilkka. He kävivät noutamassa elintarvikkei-
ta Pietariin.
Vanamo sai osan urakastaan valmiiksi; kolmattasataa kerjuukirjettä lähti tänään
postiin.
***
Tiistai 10. 4. 2001
Melkoista säpinää.
Jokke oli Helsingin suunnalla. Palatessaan hänellä oli keittoliesiä. Olli ja Antti
kuljettivat varastollemme autokuorman kuivaelintarvikkeita ja Kiitolinja toi vähän yli
2000 uutta lippalakkia. LÄMPIMÄT KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Ja liikenne pelasi myös toiseen suuntaan. Ari kävi hakemassa elintarvikkeita Pietariin.
Talvi ja Monika Eestistä olivat tulleet rekalla noutamaan vaatteita ja elintarvikkeita
kahdesta eri paikasta, eivätkä saaneet tavaraa kuin puoli rekallista, koska lahjoittajat
olivat arvioineet tavaran määrän surkeasti yläkanttiin.
Onnekseen Talvi sai minut puhelimitse kiinni ja täyttyihän se rekka. Tosin kello
lähenteli jo puolta yötä, kun pääsimme Joken kanssa lähtemään varastolta kotiin.
***
Maanantai 9. 4. 2001
Jokke kiiruhti aamuvarhain noutamaan autolastillisen elintarvikkeita. LÄMPIMÄT
KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Vanamo ja minä aloitimme päivän toimistotöillä. Soittelin muutaman kerjuusoiton
minkä jälkeen jatkoimme kerjuukirjeiden valmistamista.
Sain matkapuhelimeen lahjana lisälaitteita. KIITOKSET JYRI!
Iltapäiväksi olikin ohjelmassa pientä jumppaa varastolla. Meille on tulossa 60 laval-
lista elintarvikkeita ja teimme tilaa tuolle rekkakuormalle.
***
Perjantai 6. 4. 2001
Aamupäivän tein Vanamo kanssa postitusta ja iltapäivällä Vanamo jäi jatkamaan
toimistotöitä. Menin varastolle, missä Jokke oli korjaamassa vammaisapuvälineitä.
Ryhdyimme pakkaamaan maaleja kuljetuskuntoon. Se onkin melkoinen operaatio.
Jokke on 80cm x 90 cm x 160 cm kokoisen fanerilaatikon pohjalla ja pakkaa järjestyk-
seen litran ja 0,33 litran purkkeja. Kuulostaa yksinkertaiselta. Tehtynä hieman moni-
mutkaisempaa. Taatusti muuta voimistelua ei maalien pakkauspäivänä tarvita.
Olli ja Antti toivat Lounais-Suomesta täyden kuorma-autolastin elintarvikkeita ja
hygieniatuotteita. KIITOKSET LAHJOITTAJILLE!
Kuorman purettuamme jatkoimme maalivoimistelua myöhään iltaan.
Tohtori Margaretan piti tulla noutamaan sairaalaansa Karjalaan elintarvikkeita.
Ei vain tullut. Liekö syynä pitkät jonot rajalla tai jokin muu este, en tiedä.
Samoin Keijon piti tulla iltamyöhällä tankkaamaan Karjalan köyhille. Hän ei
kuitenkaan päässyt tulemaan. Onneksi hän sentään soitti, ettemme jääneet turhaan
odottelemaan.
Kirkkoherra Sergei lupasi tulla eilen uudelleen. Ei tullut, ei ilmoitellut.
Yleensä tulolupaukset ovat jotain suuntaa-antavia. Olenkin tehnyt sen havainnon,
että Venäjällä puhelimet eivät näköjään toimi silloin, kun pitäisi perua sovittu tapaa-
minen. Mutta minkäs teet. Niin eletään kuin elätetään, sanovat inkeriläiset.
***
Torstai 5. 4. 2001
Jokke kunnosti koko päivän pyörätuoleja varastossa ja Raili oli lajiettelemassa
vaatteita.Vanamon kanssa ahersimme postituksen parissa iltaan asti.
***
Keskiviikko 4. 4. 2001
Kirkkoherra Sergei kävi noutamassa auto- ja peräkärrylastillisen elintarvikkeita ja
hygieniatuotteita seurakuntalaisilleen Karjalaan.
Pakettiautomme ja Ruttu pääsivät tänään molemmat pois autotohtorilta; kyllä niillä
reppanoilla on vaivaa ollutkin ja ne ovat aiheuttaneet Jokelle ja minulle paljon
harmia ja harmaita hiuksia. Huoleton on hevoseton mies, sanottiin ennen autojen
tuloa. Sanoisin, huoltenpainama on mies auton kanssa ja ilman sitä. Siinä tänä
päivänä saatu oppi.
Onneksi Raili kävi varastolla ilahduttamassa päiväämme. Hän on sairastellut, eikä
ole päässyt moneen viikkoon lajittelemaan vaatteita. Lieneekö kremppa tarttunut
epäkuntoisista autoista.
***
Tiistai 3. 4. 2001
Tämän päivän riemuna on ollut epäkuntoinen auto. Oikeammin riemu alkoi jo eilis-
päivänä. Jouduimme hinauttamaan auton korjaamolle. Syyksi ilmeni rikkonainen
laturi. Odotuksista huolimatta emme saaneet autoa tänään korjaamolta.
Autohuolet ovat vaikeuttaneet työtämme. Lisämausteena ja riesana tuli Joken matka-
puhelimen rikkoutuminen. Se on aivan yhtä välttämätön työkalu tässä työssä kuin
auto.
Vastoinkäymisemme eivät estäneet ystävien vierailuja varastolla. Andrey ja Andrei
ehättivät ensimmäisinä noutamaan elintarvikkeita Pietariin. Myös Arja vei auton
täyden ruokaa käyhille Pietariin. Samoin kirkkoherra, Pasi, tankkasi auto- ja peräkärry-
kuormallisen avustustavaroita seurakuntaansa Pietariin.
AAMULEHDEN juttu on näköjään vaikuttanut sen, että yhä useammat ihmiset
haluavat taloudellisesti tukea työtämme. Mikäs sen parempaa. On ilahduttavaa,
että työllemme tulee uusia ystäviä. Olen myös erittäin kiitollinen niistä ihmisistä,
liikelaitoksista, seurakunnista ja kunnista, jotka kuukaudesta ja vuodesta toiseen ovat
tukeneet työtämme. KIITOS TEILLE KAIKILLE!
***
Maanantai 2. 4. 2001
Jokke oli miltei koko päivän pääkaupunkiseudulla ja palatessaan hän toi varastolle
autolastillisen elintarvikkeita ja lääkkeitä.
Illansuussa saimme vielä suuren autokuorman maalia.
LÄMPIMÄT KIITOKSET KAIKILLE LAHJOITTAJILLE!
***
Sunnuntai 1. 4. 2001
Olimme Vanamon kanssa Helsingissä Agricolan kirkossa kello 18 alkaneessa Tuomas-
messussa. Pastori Arto Antturi haastatteli saarnan aikan minua aiheena avustustyö,
jota teen. Radio Dei lähetti messun suorana lähetyksenä kuulijoilleen.
Messussa koottiin myös kolehti Bulgarian työmme tukemiseksi. KIITOS JOKAISELLE
LAHJOITTAJALLE JA ARTO ANTTURILLE SEKÄ TUOMAS-YHTEISÖLLE!
Matkaan meni kaikenkaikkiaan 7 tuntia.
***
Perjantai 30. 3. 2001
Osa tämän päivän tapahtumista on jo arkistossa, koska päiväkirjaan varattu tila
loppui. Ilman operaattoriemme Karin ja Jaskan apua ei lisätilaa meille heru.
Jaska oli katveessa koko päivän. Sain Karin eilen Saksasta kiinni. Nyt voimme taas
kirjoittaa. KIITOS KARI JA JASKA!
Perjantai-iltana varastollemme tuli vielä hyvä ystävämme ja yhteistyötoverimme
Lauri, Äijä, kuten Jokke sanoo, hakemaan elintarvikkeita Pietariin.
Lauri soitti, olisi kuulemma halunnut tavata minua. Syyksi hän ilmoitti sen, ettei
elämä saa tuntu liian helpolta, joten on välillä käytävä Upe juttusilla. Pettymys oli
molemminpuolinen, koska toimistotöiden takia en päässyt Lauria tapaamaan. Jokke
kuitenkin kelpasi Laurille sijaisriivinraudaksi. Hän suostui jopa varaston sulkemisajan
jälkeen odottamaan Lauria, joka oli myöhässä ruuhkaisen liikenteen takia. Jokke
sanoi vielä odottavansa innolla tapaamista.
Auttamisen lisäksi tämän työn parhaita puolia on tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa,
joista on tullut todellisia ystäviä, eikä heille tarvitse rautalangasta vääntää tämän
työn jujua. Ilolla ja surulla, nauruin ja kyynelein jaamme yhteisiä kokemuksia. Tämä
on rikasta elämää, josta ei puutu vastoinkäymisiä, kateellisia selkäänpuukottajia eikä
vaikeuksia. Tämän kaiken vastapainona ovat työn kautta tulleet rakkaat ihmissuhteet,
ja riemu siitä, että saa olla jollekin hätääkärsivälle avuksi.
Minulla on kaksi ilonhetkeä: toinen se, kun varastolle tulle täpötäysi autokuorma
lahjoitustavaraa; toinen vielä suurempi ilon hetki, kun sieltä lähtee täyteen lastattu
avustusauto kohti avuntarvitsijoita.
***