Rakas,
arasti uskalsin sinua rakastaa,
peläten, salaa.
Ruskeat, lempeät silmäsi
näin päivästä päivään,
yöstä yöhön,
kunnes oivalsin, Jumala on meidät
toisillemme luonut.

Vuosien vieriessä, hiustemme harmaantuessa,
ryppyjen ilmestyessä en lakannut ihmettelemästä
nöyrää suvaitsevaisuuttasi, sydäntä,
joka jaksaa vain rakastaa.

Olet poissa
ja kuitenkin lähellä
jäljellä onnellisen
rakkautemme muistot.

Upe Poutiainen: Parempi tie.
Osa runosta: Rakastan sinua.
Kirjoitettu Vanamolle