Pamfletti

Eduskuntakysely

Mekö emme salonkikelpoisia?

ONKO SUOMESSA VAIN KAHDELLA LÄHIALUEELLA TOIMIVALLA AVUSTUSJÄRJESTÖLLÄ MONOPOLI VEROMARKKOIHIN

Vuosina 1997 ja 1998 saimme Ulkoasiainministeriön Kehitysyhteistyöosastolta 300 000 markkaa kuljetustukea.
Vuonna 1998 veimme tällä 300 000 markalla hätäapua, pääasiassa elintarvikkeita 20 miljoonan markan edestä tarvitseville; ENEMMÄN KUIN Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti ja valtio yhteensä.

Kun ministeri Haavisto putosi eduskunnasta, seuraavana päivänä saimme osastopäällikkö Glen Lindholmin allekirjoittaman kielteisen kuljetustukipäätöksen, jossa sanottiin mm.: ”Ministeriö aikoo tänä vuonna kanavoida humanitaarista apua Suomen lähialueille vain Suomen Punaisen Ristin ja Kirkon Ulkomaanavun kautta.”

UM:n Kehitysyhteistyöosastolla Haaviston alaiset Timo Karmakallio, Lars Backström ja Glen Lindholm olivat koko ajan vastustaneet kuljetustukemme saamista. Tämä Haaviston ministeriön kielteinen kuljetustukipäätös oli hänen lahjansa lähialueiden köyhille.

Haavisto sai entisen Jugoslavian alueelta hyvin palkatun viran. Avustajanaan hänellä on edelleen Henrik Slotte, joka jo vuonna 1998 yritti saada meidät luopumaan työstämme köyhien hyväksi.

Anoimme ministeri Satu Hassin ministeriöltä 500 000 markan tukea vuodelle 2000 köyhien avustamiseksi lähialueilla ja Itä-Euroopassa.
21.10 1999 saimme anomukseemme kielteisen päätöksen. Rahallista tukea on sen sijaan myönnetty Suomen Punaiselle Ristille ja Kirkon Ulkomaanavulle, vaikka nämä ovat monin verroin pienempiä avustusjärjestöjä TULOKSILTAAN kuin Suomen Idäntyö UP ry. Lähialueilla, mitattakoon auttamista markkamääräisesti, kuutioittain tai kiloittain.

Anoessamme Ulkoasiainministeriöltä vuodella 2002 kuljetustukea, UM:n KYO:n osastopäällikkö Glen Lindholm vastasi:"; että humanitaarisia varoja ei enää ohjata Suomen lähialueille, eikä Itä-Eurooppaan. Tuon vastauksen jälkeen emme olo anomuksillamme UM:n virkamiehiä vaivanneet.

Näyttää siltä, että emme ole salonkikelpoisia emmekä valtaapitävien suosiossa, koska:
- emme kuittaa työstämme kymmenien tuhansien markkojen kuukausipalkkoja
- emme käytä matkoillamme tuhansien markkojen vuorokausihintaisia hotellihuoneita
- emme kuittaa satojen markkojen ulkomaanpäivärahoja.

Meille köyhät eivät ole hyödynsaannin kohde, eivätkä puolapuina vallan tikapuilla matkataksemme korkeampiin asemiin.
Me emme tyydy pelkästään puhumaan köyhien asian puolesta vaan toimimme heidän parhaakseen.
Emme elä köyhien kustannuksella luksuselämää emmekä tuhlaa veronmaksajien rahoja.
Emme kulje hienoissa ja kalliissa delegaatioissa ulkomailla, emmekä syö edustuspäivällisiä veronmaksajien emmekä kenenkään muunkaan rahoilla.

Olemme halunneet vastata tosissaan siihen haasteeseen, jonka olemme kohdanneet lähimmäistemme hädässä ja ahdingossa.