Vanamon muistosäkeet
(itse valitsema)

- Suomen Idäntyö UP ry:n toiminnanjohtajan Upe Poutiaisen vaimo, kolmen lapsen äiti, rakastettu, uskollinen ystävä, työtoveri, neuvonantaja ja Upen joskus hyvinkin tulikivenkatkuisten kirjeiden sensuroija.

Pikku-Emilin rakas kultainen Mumma,
leikkitoveri ja isoäiti. Koko perheen suojelun kohde, lemmikki, kuningatar, ilopilleri, hauskuuttaja, ymmärtäjä, surun kohdatessa parhain lohduttaja.

Vanamo Poutiainen syntyi 9. 3. 1947 Laukaalla. Hän valmistui sairaan-hoitajaksi.
Vanamo oli paljon maailmaa nähnyt. Hän asui useamman vuoden Iranissa ja Tansaniassa.

Vanamo oli ehdottoman oikeudenmu-
kainen, tinkimättömän rehellinen. Hän ei myynyt mielipiteitään suosionpyynnöstä eikä mielistellyt ketään.

Vanamon koko elämä, olemus, kaikki mitä hänessä oli, loisti ympärilleen rakkautta, myötätuntoa ja ymmärrystä. Samalla kuitenkin terästäkin kovempaa päättäväisyyttä. Kristittynä oleminen näkyi ilman puheita, elämässä ja teoissa.

Vanamo harrasti ennen Idäntyön alkamista öljyvärimaalausta. Tunnetuin työ lienee

Idäntyö vei kaiken Vanamon ajan. Vapaa-aika oli vuosikausia tuntematon käsite.
Työn kuvaan kuului rekkojen lastaus ja purku, lahjoitustavaroiden nouto, joka
tapahtui alkuvuosina ympäri Suomea, varaston siivous, pyykinpesu, ruuanlaitto, (enimmillään varastossa yöpyi toistakym-
mentä ja ruokaili kolmisenkymmentä
tavaran hakijaa Venäjältä),
kiitos- ja kerjuukirjeiden ja rahti- ja kuormakirjojen kirjoitus.

Vähäisin tehtävä ei ollut tulisen ja temperamenttisen toiminnanjohtajan hillitseminen ja aisoissa pitäminen.

Vanamo Poutiainen uhrasi kirjaimellisesti koko elämänsä köyhien auttamiseen. Edes vakava sairastuminen 1999 ei lopettanut köyhien hyväksi työskentelyä. Välillä vuoteessa leväten hän jatkoi toimistotöiden tekemistä.

Tultuaan kytketyksi happiletkuihin joutui Vanamo pakon edessä lopettamaan Idäntyön. Rakastava sydän löi viimeiset lyöntinsä 8.12. 2001 klo 04.38.